ALKUUNVERKKOLUOTSI - PEDAGOGINEN KÄSIKIRJOITUS
SYNOPSISPEDAGOGINEN KÄSIKIRJOITUSRAKENNE JA SISÄLLÖLLINEN KÄSIKIRJOITUSTEKNINEN KÄSIKIRJOITUSTOTEUTUSTESTAUSARVIOINTI

Oppismiskäsitys
Didaktinen malli
Kohderyhmä
Oppimateriaalit
Opiskelijan toiminta
Ohjaajan toiminta
Arviointi
Mallipohjat
Etusivulle


OPISKELIJAN TOIMINTA

Motivaatio

Tehokas verkko-opiskelu edellyttää vastuullisia, (sisäisesti) motivoituneita opiskelijoita, joiden tavoitteena on ennemmin oppiminen kuin opintoviikkojen saaminen (Aggarwal & Bento 2000). Motivoitunut opiskelija sitoutuu helpommin verkkokurssisi toimintakulttuuriin ja työskentelytapoihin.

Pyri siihen, että verkkokurssillasi opiskelijoita motivoivat toimivat pedagogiset ratkaisut sekä kiinnostavat työskentelytavat ja sisällöt - ei uutuudenviehätys. Oikein kohdennetuilla valinnoilla pystyt luomaan edellytykset opiskelijoiden motivoitumiselle

Verkko-opiskelun mielekkyys

Mielekkyys on sellainen verkko-opetuksen ominaisuus, jonka avulla verkkokurssista voidaan saada opiskelijan elämän kannalta tarkoituksenmukainen sitomalla verkkokurssi tiukasti opiskelijan muihin elämänalueisiin ja liittämällä verkko-opiskelu opiskelijan aikaisempiin tieto- ja taitorakenteisiin. Opiskelijoiden motivoitumiseen voidaan vaikuttaa toteuttamalla verkkokurssilla juuri mielekkään oppimisen kriteereitä (mukaillen Jonassen 1995, Nevgin & Tirrin 2001, 119-120 mukaan):

1. Aktiivisuus.
Opiskelija on aktiivinen toimija. Hän osallistuu opittavan tiedon tuottamiseen. Hän on itse vastuussa oppimisestaan.
2. Konstruktiivisuus.
Opiskelija ei ole tiedon passiivinen vastaanottaja, vaan aktiivinen tietojen ja taitojen rakentaja. Keskustelulistalla opiskelijat luovat yhteistä ymmärrystä uusista asioista ja sitä kautta rakentavat uutta tietoa.
3. Yhteistoiminnallisuus.
Opiskelijat muodostavat oppijayhteisön, jossa keskeistä on vuorovaikutus ja yhteinen toiminta. Opiskelijat hyödyntävät yhteisiä keskustelu- ja työskentelyareenoja ja työstävät yhteisiä oppimistehtäviä. Monilla verkkokursseilla pyritään dialogisuuteen (ks. lisää Aarnio 1999).
4. Intentionaalisuus eli tavoitteellisuus.
Opiskelija itse määrittelee ja asettaa omat tavoitteensa. Hänellä on vastuu pitää omat tavoitteensa verkkokurssin yleistavoitteiden mukaisina. Opiskelija pyrkii aktiivisesti ja tahtoen saavuttamaan asettamansa tavoitteet.
5. Kontekstuaalisuus eli tilannesidonnaisuus.
Verkko-opetuksen oppimistehtävät sidotaan opiskelijan todelliseen elämään tai niissä simuloidaan todellisen elämän tilanteita. Opiskeltavat asiat nivotaan opiskelijan muihin elämänalueisiin, jolloin opitut asiat eivät jää pelkästään opiskelukontekstiin, vaan ovat siirrettävissä myös muille elämänalueille, kuten työhön ja vapaa-aikaan (vrt. Ahonen & Helimäki 2000).
6. Itseohjautuvuus.
Opiskelija analysoi itse omaa oppimistaan ja ottaa siitä yhä enemmän vastuuta. Opiskelijan vastuu oman oppimisprosessinsa eteenpäin viemisestä ja itsensä kehittämisestä verkko-opetuksen tavoitteiden suuntaisesti lisääntyy. Apuna voidaan käyttää erilaisia itsearviointimenetelmiä, kuten oppimispäiväkirjaa tai verkko-oppimisympäristöön rakennettuja itsearviointitehtäviä.
7. Yksilöllisyys.
Yksilöllisyyttä korostavassa verkko-opetuksessa opiskelijan aikaisemmista tiedoista, taidoista, osaamisesta, motivaatiosta ja monista muista tekijöistä johtuvat erot huomioidaan verkko-opetuksen toteutuksessa.
Taulukko 1.
Mielekkään oppimisen kriteerien avaaminen verkko-opetuksen kontekstissa.

Tarkoituksenmukaisilla suunnitelmilla luodaan kuitenkin vasta pohja mielekkäiden oppimiskokemusten syntymiselle. Jokainen opiskelija on aktiivisessa roolissa omien mielekkäiden oppimiskokemustensa luomisessa.

vinkki Lue lisää verkko-opetuksen mielekkyydestä: Lehto S. 2003. Verkkokurssi - elämänmakuinen oppimisseikkailu? Kokkola: Jyväskylän yliopisto, Chydenius-Instituutti. ChyNetti nro 27. Saatavissa: http://www.chydenius.fi/julkaisut/chynetti/artikkelit/chynetti27.html (viitattu 9.10.2003).

Keskeyttämisen syyt ja niiden ratkaisut

Yksinäisyyden ja eristyneisyyden tunteet. Ratkaisuna yhteiset keskustelualueet ja ryhmätyötilat; yhteisöllisen oppimisen menetelmät.
Tiedonhallinnan ongelmat. Ratkaisuna verkkokurssin sisältöjen esittäminen yksinkertaisena ja loogisena kokonaisuutena ja visuaalisuuden hyödyntäminen tietokokonaisuuksien hahmottelussa.
Navigoimisen ja liikkumisen ongelmat. Ratkaisuna verkkototeutuksen selkeä, yksinkertainen rakenne, rakennekartan tarjoaminen, visuaalisten elementtien hyödyntäminen navigoinnin helpottamiseksi ja opiskelijoiden käyttökoulutus.
Tieto- ja viestintätekniikan heikot käyttötaidot. Ratkaisuna käyttökoulutus ja tekninen tuki.
Tietokoneen ja tietoliikenneyhteyksien kallis hinta. Ratkaisuna vaihtoehtoiset toteutustavat tai mahdollisten opiskelupaikkojen kartoitus.
Motivaation puute. Ratkaisuna henkilökohtaiset keskustelut opiskelijan kanssa, kurssin vaihteleva toteutus sekä valinnaiset suoritustavat.
Ajankäytön ongelmat. Ratkaisuna joustava aikataulutus.
Tekniset ongelmat. Ratkaisuna kurssin teknisen toteutuksen testaus ja ongelmien poistaminen, kurssin teknisen toteutuksen keventäminen ja tekninen tuen tarjoaminen.
Ohjauksen riittämättömyys. Ratkaisuna yksilöllisten ohjauspalveluiden tarjoaminen.
Kynnys osallistua verkkokeskusteluihin. Ratkaisuna verkkokeskustelun käytäntöihin opastaminen, vapaamuotoisten keskustelulistojen tarjoaminen sekä kannustaminen ja rohkaiseminen.
Opintosisältöjen/kurssin vaativuus. Ratkaisuna kurssin vaatimustason tarkastaminen; onko tasoa mahdollista laskea ilman ristiriitaa kurssin tavoitteiden kanssa?

 

vinkki Lisää verkko-opiskelua estävistä tekijöistä voit lukea Nevgin & Tirrin (2001) artikkelista (ks. Lähteet).

vinkki Keskeyttämisen syiden kartoittamisessa voit hyödyntää siihen tarkoitukseen suunniteltua mallipohjaa (doc, 63 kt).

Lähteet

Aarnio, H. 1999. Dialogia etsimässä. Opettajaopiskelijoiden dialogin kehittyminen tieto- ja viestintäteknistä ympäristöä varten. Acta Universitatis Tamperensis 676. Tampereen yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Väitöskirja.

Aggarwal, A. & Bento, R. 2000. Web-Based Education. Teoksessa Aggarwal, A. (toim.) Web-Based Learning and Teaching Technologies: Opportunities and Challenges. London. Idea Group Publishing. (s. 2-16)

Nevgi, A. & Tirri, K. 2001. Oppimista edistävät ja estävät tekijät verkko-opiskelussa. Teoksessa Sallila, P. & Kalli, P. (toim.) Verkot ja teknologia aikuisopiskelun tukena. Aikuiskasvatuksen 42. vuosikirja. Jyväskylä: Gummerus. (s. 117-151)

 


Takaisin
edelliselle
sivulle
 
    Etusivu | Synopsis | Pedagoginen käsikirjoitus | Rakenne ja sisällöllinen käsikirjoitus
Tekninen käsikirjoitus | Toteutus | Testaus | Arviointi
Sivun
alkuun


© Chydenius-Instituutti