DIDAKTINEN MALLI

Tutkiva oppiminen

1. Opettaja:
- toimii sekä yksilöllisen että yhteisöllisen oppimisprosessin tukijana ja ohjaajana,
- ei ole tiedon jakaja,
- määrittää vain rajat, joiden puitteissa toimitaan,
- on tasavertaisen keskustelijan roolissa,
- auttaa opiskelijoita toimintakulttuurin omaksumisessa ja sen vaatimien taitojen, kuten vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen, oppimisessa sekä
- seuraa opiskelijoiden toimintaa ja oppimisen edistymistä sekä puuttuu tilanteeseen, jos opiskelijat eksyvät liian kauas aiheesta.

2. Opiskelijat:
- sitoutuvat tutkimusprosessin tavoin etenevään opiskeluprosessiin,
- sitoutuvat kurssin toimintakulttuuriin (jaettu asiantuntijuus ja sosiaalinen tiedonrakentelu),
- ovat vapaita ja vastuullisia tutkivan oppimisprosessinsa eteenpäin viemisessä,
- työskentelevät tutkivan oppimisen prosessin mukaan:

1. Kontekstin luominen.
2. Ongelmien asettaminen.
3. Työskentelyteorian luominen.
4. Kriittinen arviointi.
5. Syventävän tiedon hankkiminen.
6. Tarkentuvan ongelman asettaminen.
7. Uuden työskentelyteorian luominen.

- käyttävät oppimisalustan toiminnoista erityisesti keskustelulistoja ja mahdollisuutta työstää yhdessä dokumentteja ja
- synnyttävät sekä uutta ymmärrystä että uutta tietoa

3. Ongelma:
- Kohteena tiedon ymmärtäminen ja uuden tiedon rakentaminen; ei valmiiksi laaditun oppimateriaalin omaksuminen.
- Laajoja, monimutkaisia aiheita, joihin ei ole yhtä yksiselitteistä vastausta.
- Todellisuuteen perustuva, uteliaisuutta herättävä ongelma tai tehtävä, jonka opiskelijat haluavat selvittää.

Ongelmalähtöisen ja tutkivan oppimisen eroja:

1. Tutkiva oppiminen nähdään usein yhtenä ongelmalähtöisen oppimisen muotona.
2. Tutkivan oppimisen tavoitteena on pikemminkin ongelmien eritteleminen periaatteiden kuin tapausten tasolla.
3. Tutkivan oppimisen tavoitteena on pikemminkin ymmärtämisen syveneminen kuin joidenkin määrättyjen johtopäätösten saavuttaminen.
4. Tutkivassa oppimisessa ohjaaja toimii pikemminkin opiskelijoiden kanssatutkijana kuin ulkopuolisena ohjaajana.

Lähteet:

Koli, H. & Kylämä, M. 2000. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön strategia - välineitä kehittämistyöhön. Opetushallitus. Helsinki: Hakapaino.

Hakkarainen, K. 2001. Aikuisen oppiminen verkossa. Teoksessa Sallila, P. & Kalli, P. (toim.) Verkot ja teknologia aikuisopiskelun tukena. Aikuiskasvatuksen 42. vuosikirja. Jyväskylä: Gummerus. (s. 16-52)

Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. 1999. Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Porvoo: WSOY.

© Chydenius-Instituutti