DIDAKTINEN MALLI

Ongelmalähtöinen oppiminen

1. Opettaja:
- on sisällön asiantuntija,
- ei kuitenkaan toimi sisältöaineksen ”tarjoajana”,
- tunnistaa tärkeimmät ongelmat, mutta voi antaa myös opiskelijoiden etsiä ne,
- tietää, kuinka ongelmien ratkaisemisessa kannattaa edetä,
- ohjaa opiskelijoita oikean tiedon, kysymysten ja oppimistavoitteiden luo sekä
- kannustaa avoimeen, kriittiseen ja aktiiviseen opiskeluun.

2. Opiskelijat:
- tarvitsevat itseopiskelu- ja ryhmätyötaitoja sekä oman työn jatkuvan arvioinnin taitoja,
- työskentelevät ongelmien ratkaisemiseksi hyödyntäen esimerkiksi Seitsemän askeleen menetelmää:

1. Faktojen analysointi sekä epäselvien termien ja käsitteiden määrittely.
2. Ongelman ja sen alaongelmien määrittely.
3. Ratkaisuehdotusten luonti ja ideoiden tuottaminen.
4. Ratkaisuehdotusten analysointi ja työstettävän ratkaisun valinta.
5. Oppimistarpeiden määrittely ja oppimistavoitteen kuvaus.
6. Omatoiminen opiskelu ja tiedonhankinta.
7. Keskustelu tehtävästä hankittujen tietojen nojalla ja tietojen käyttö ongelmanratkaisuun.

3. Asetettu ongelma:
- relevantti oppimistavoitteiden kannalta,
- huolellisesti suunniteltu,
- todellisuuteen perustuva,
- uteliaisuutta herättävä,
- uuteen ymmärrykseen ja ilmiöiden selittämiseen tähtäävä,
- avoimesti määritelty monimutkainen ilmiö; ei yksittäinen helposti ratkaistava tehtävä,
- oppimaan oppimista, ongelmanratkaisua, vuorovaikutusta, itseohjautuvuutta, itsearviointia, suullista ja kirjallista esittämistä sekä tieteellistä ajattelua ja päättelyä korostava,
- esim. case, todellinen tai simuloidu tilanne, teksti, kuva, artikkeli, videoesitys tms.

Lähde:

Koli, H. & Kylämä, M. 2000. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön strategia - välineitä kehittämistyöhön. Opetushallitus. Helsinki: Hakapaino.

© Chydenius-Instituutti